Renny Harlin ei saanut tavata poikaansa vuosiin: ”Luukasin äiti sanoi pojalle, että joko olet isäsi tai minun kanssa, et voi olla molempien kanssa”
Renny Harlin ja hänen poikansa Luukas tekevät Suomessa Luokkakokous 3 -elokuvaa yhdessä. Vuosi sitten hän kertoi Avun haastattelussa, kuinka hän ei saanut poikansa kanssa tavata vuosikausiin. Syynä oli riitaisa ero.
Apu 31/2019: Renny Harlinin poika Luukas Mattison Mauritz syntyi elokuussa 1997. Hänen äitinsä on Geena Davisin entinen assistentti Tiffany Bowne. Lyhyt suhde rikkoi Geenan ja Rennyn avioliiton.
– Meillä on Luukasin kanssa paremmat välit kuin koskaan. Tässä oli sellainen välivaihe, että Luukasin äiti kielsi poikaa yhteishuoltajuudesta huolimatta olemasta missään tekemisissä kanssani, koska hän oli mustasukkainen tyttöystävästäni Erikasta, josta Luukas piti paljon.
– Äiti sanoi hänelle, että joko olet isäsi tai minun kanssani, et voi olla molempien kanssa. Ja kyllähän lapsen on pakko olla äitinsä kanssa.
Vuosikausien ero otti koville
Kuuteen seitsemään vuoteen Renny ei saanut olla tekemisissä Luukasin kanssa.
– Se oli minulle supertraaginen vaihe. Ja sitten yhtäkkiä puhelin vain soi, Luukas soitti ja sanoi, että hei, voitko antaa mulle anteeksi.
Renny menee kyyryyn ja pyyhkii silmiään.
– Olin silloin jo Kiinassa, hyppäsin seuraavaan koneeseen ja lensin Los Angelesiin. Koska pahin kauhukuvani on se, että olisin samanlainen isä kuin oma isäni.
Renny häpesi vanhaa isäänsä
Harlin näyttää merikapteenilta. Ahavoitunut, hoikka ja kurinalaisen oloinen, tarkat siniset silmät. Hän sanoo, että hyvä fyysinen kunto on tärkeää: kuntosalia viisi kertaa viikossa, painojen nostelua, fillarointia ja kunnon tarkkailua.
– Jos rehellisesti sanon, en halua olla nyt vanhempana samassa kunnossa kuin isä oli. En halua olla se sama ihminen.
Rennyn lääkäri-isä oli 62-vuotias kuopuksen syntyessä.
– Vasta nyt olen oppinut, että mistä tahansa asiasta voi puhua, ei ole mitään hävettävää ja salattavaa. Isän vanhuus on elämäni suurin kipupiste, jota häpesin koko lapsuuteni. Kun muut pojat heittivät palloa, pelasivat fudista, retkeilivät ja kalastivat omien isiensä kanssa, minun isäni oli liian vanha siihen. Tunsin, että en ollut yhtä hyvä kuin muut lapset enkä halunnut, että muut tiesivät. Se teki minusta heikomman kuin muut.
Ehkä se toi taistelutahtoa osoittaa, että pystyn kuitenkin tekemään jotain. Kaikella on tarkoituksensa.
Haaveilen rakastavasta vaimosta ja perheestä
Isä menehtyi Rennyn ylioppilaskeväänä pitkään jo sairastettuaan. Kuolema oli odotettavissa, mutta silti paha paikka.
Renny jatkaa, että asia oli lapsena ja nuorena kova taakka, ja nytkin, kun hän puhuu siitä, tulee itku kurkkuun. Silmät rävähtävät punaisiksi ja hän nieleksii.
– Niin hullulta kuin se kuulostaakin, suurin haaveeni on edelleen idylli siitä, että minulla olisi rakastava vaimo ja lapset ja me tehtäisiin juttuja yhdessä.
– Tämä liittyy siihen, miten vanha jo olen. Sitä mietin koko ajan. Pidän itseni mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta voisin vielä hankkia perheen. Tiedän, miltä tuntuu olla vanhan vanhemman lapsi.
