Vakiintuneen näkemyksen mukaan ulkoministeri Rudolf Holsti joutui eroamaan marraskuussa 1938 "diplomaattisen harha-askeleen" seurauksena. Hänen kerrottiin juopuneen Kansainliiton pääsihteerin illallisilla Genevessä ja nimitelleen Saksan valtakunnankansleria Adolf Hitleriä törkeällä tavalla. Tapahtumasta kehkeytyi diplomaattinen skandaali, kun Saksa alkoi painostaa Suomen hallitusta.

Todellisuudessa Holsti oli ennen muuta Saksan kansallissosialistisen ulkopolitiikan ja siihen liittyneen kaksi vuotta kestäneen kampanjan uhri. Nämä tiedot tulevat esille viime kädessä Holstin julkaisemattomista muistelmista.

Rudolf Holsti oli itsenäisen Suomen ulkopoliittisen suuntautumisen kiistaton arkkitehti ja johtava diplomaatti. Hän oli 1918 neuvotellut menestyksellä Suomen ruoka-avusta Yhdysvaltain myöhemmän presidentin Herbert Hooverin kanssa. Hän toimi Suomen diplomaattisena edustajana Lontoossa 1918-19, ulkoasiainministerinä 1919-22 ja edusti Suomea YK:ta edeltäneessä Kansainliitossa 1927-1940.

Holsti teki paluun ulkoministeriksi Kyösti Kallion neljänteen hallitukseen lokakuussa 1936. Hän ei itse uskonut jatkavansa tehtävässä kuin seuraaviin presidentinvaaleihin maaliskuuhun 1937 saakka. Kallio halusi kuitenkin muutoksia ulkopolitiikkaan, etenkin parannuksen Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin, mikä perusteli "asiantuntijaministerin" tarvetta myös jatkossa. Neljästi pääministerinä ja vuosina 1937-40 presidenttinä toiminut Kallio arvosti Holstin oppineisuutta ja taitoja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Rudolf Holstin eroprosessi käynnistyi, kun hän tekaistun väitteen mukaan puhui humalassa törkeyksiä Adolf Hitleristä. Alpo Rusin mukaan todellinen syy oli Saksan ulkopolitiikassa, johon hän ei sopinut. IL-ARKISTO

Helsingin Sanomien hampaisiin

Holsti suoritti ensimmäisenä suomalaisena ulkoministerinä virallisen vierailun Moskovaan helmikuussa 1937, jota myös oikeisto-oppositio oli toivonut. Vaikutusvaltainen Helsingin Sanomat alkoi kuitenkin eduskunnan oikeistopiirien ohella arvostella vierailua. Lehden päätoimittaja Eljas Erkko halusi vahvistaa "ehdotonta puolueettomuutta", jolta linjalta poikkeamiseksi vierailu leimattiin.

Helmut Schmidt-yliopiston professori Michael Jonas on tehnyt väitöskirjan (2008) Helsingissä Saksan lähettiläänä 1935-44 toimineesta, saksalaisen aristokratian ja konservatiivisen oikeiston edustajasta Wipert von Blücheristä. Blücher loi itselleen laajan kontaktiverkoston presidentti P.E. Svinhufvudista ulkoministeriön virkamiehiin ja poliitikkoihin IKL:stä sosialidemokraatteihin.

Jonas kuvaa laajaan lähdepohjaan nojaten, miten Blücherin johdolla Holstiin kohdistui heti hänen nimityksensä jälkeen 7.10.1936 likakampanja. Väitöskirja vahvistaa Helsingin sisäpiireissä liikkuneet tiedot, joiden mukaan Saksalla oli sormet pelissä eroon johtaneissa tapahtumissa. Jonas myös paljastaa, että Suomen ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Kaarle N. Rantakari välitti Holstin vastaisia informaatioita Blücherille, jonka kanssa veljeilivät myös vanhastaan Saksaan suuntautuneet upseerit ja poliitikot.

Näihin päiviin asti on kuitenkin pysynyt salassa se, mitä todella tapahtui Kansainliiton illallisilla, joista alkoi Holstin eroamiseen johtanut kohu.

Suomen Berliinin lähettiläs Aarne Wuorimaa kutsuttiin 1.11.1938 Saksan ulkoministeriöön valtiosihteeri Ernst von Weizsäckerin puhutteluun. Siellä hänelle kerrottiin saksalaisten versio Geneven illallisten tapahtumista ja siitä, miten Holstin kerrottiin arvostelleen Hitleriä. Wuorimaa soitti Holstille ja vakuutti, että hänen kuulemansa asiat eivät anna aihetta toimenpiteisiin.

Kuitenkin vajaata viikkoa myöhemmin Wuorimaa raportoi Suomen valtiojohdolle, että ”Ministeri Holstin solvaukset olivat olleet niin törkeät, että useat diplomaatit ostentatiivisesti olivat siirtyneet toiseen huoneeseen”. Raportti aiheutti hallituksessa jonkinlaisen paniikin.

Lähettilään raportti päätyi lopulta myös Holstin nähtäväksi. Luettuaan salaisen raportin Holsti ymmärsi joutuneensa Saksan ”huolellisesti valmistellun syrjäyttämiskampanjan uhriksi”. Samaa mieltä oli presidentti Kallio, jonka hän tapasi heti raportin saatuaan. Kallio asettui kahdenkeskisissä keskusteluissa vastustamaan ministerin eroamista.

Pääministeri A. K. Cajanderin punamultahallitus kuitenkin pelkäsi hajoamista, eikä Holstille löytynyt tukea. Cajander oli myös halukas poliittisista syistä pääsemään eroon aktiivisesta ulkoministeristä, joka oli alun perinkin ollut vain presidentin valinta hallitukseen. Lopulta Holsti joutui eroamaan. Viralliseksi selitykseksi sanottiin terveydelliset ja osin taloudelliset seikat. Kohu horjuttikin Holstin terveyttä, sillä hän oli saanut lievän sydänkohtauksen pian presidentin tapaamisen jälkeen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Eljas Erkko seurasi Rudolf Holstia ulkoministerinä. Hänen epäpätevyytensä diplomatiassa saattoi vaikuttaa talvisodan syttymiseen, kirjoittaa Alpo Rusi. IL-ARKISTO

Natsi-Saksan kampanja

Ulkomailla tapahtunut ymmärrettiin paremmin. Holstin eron jälkeen 16.11.1938 brittiläinen The Times -lehti kirjoitti seuraavana päivänä laajan artikkelin erosta, jossa viitattiin natsi-Saksan diplomaattiseen kampanjaan, jossa tavoitteena oli länsimielisen ulkoministerin kaataminen. Lehdelle Holsti kiisti häneen kohdistetut väitteet. Eroamaan pakotettu ministeri kertoi lähtönsä johtuneen siitä, että hän oli menettänyt Saksan luottamuksen.

Blücher raportoi Holstin eron jälkeen Berliinille voitonriemuisasti, miten ”kaksi vuotta kestänyt aktiomme on saatu menestykselliseen päätökseen”.

Holstin muistelmista käy ilmi, mitä kohun keskiössä olleilla illallisilla todella tapahtui. Kokeneena diplomaattina ja ulkoministerinä hän ei ollut möläytellyt sopimattomia Hitleristä. Diplomaattien keskusteluissa puheenaiheeksi oli noussut aggressiivinen puhe, jonka Hitler oli pitänyt Berliinissä aiemmin samana iltana. Holsti oli kääntänyt puhetta ystävälleen, Ranskan entiselle pääministerille Paul Boncourille.

- Joku saksalainen oli ymmärtänyt kääntämäni Hitlerin omat hyökkäävät sanonnat minun omiksi hänestä lausumikseni kommenteiksi, Holsti kertoo julkaisemattomissa muistelmissaan.

Holstille ei annettu mahdollisuutta puolustautua, eikä Wuorimaa ollut uskonut häntä, vaan saksalaisia toisen tai kolmannen käden tarjoamia sepitelmiä tapahtumista.

Holstin ero tapahtui vaikeaan aikaan, sillä jännitteet Euroopassa olivat kasvaneet. Saksan maaliskuussa 1938 suorittaman Itävallan miehityksen jälkeen Holsti oli aloittanut salaiset keskustelut Neuvostoliiton salaisen palvelun edustajan Boris Jartsevin kanssa. Stalinin alaisuudessa toiminut "lähetystösihteeri" esitti, että Suomen tulisi aloittaa sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa Saksan uhkan varalta.

Syksystä 1938 tuli käännekohta ei vain Euroopan vaan myös Suomen lähihistoriassa. Länsimaiden ja Hitlerin Münchenissä tekemä sopimus 30.9.1938 muutti ratkaisevasti Neuvostoliiton asemaa, joka oli jätetty sen ulkopuolelle.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Eljas Erkko toimi Helsingin Sanomien päätoimittajana ennen nousuaan ulkoministeriksi. IL-ARKISTO

Sota syttyi

Holstin ero sattui hetkellä, jolloin Eurooppa alkoi toden teolla ajautua maailmansotaan. Suomen ulkopolitiikalta katkesi tässä saumakohdassa ankkuriköysi, selkeä strategia, kun maa alkoi imeytyä Hitlerin Saksan vaikutuspiiriin. Suomi alkoi harjoittaa ”neuvostovastaista puolueettomuutta”, joka osoittautui ansaksi, kun elokuussa 1939 Saksa solmi kaikkien tyrmistykseksi sopimuksen Neuvostoliiton kanssa.

Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi joutui de facto Neuvostoliiton etupiiriin. Ulkoministerin tehtävään Holstin jälkeen nimitetty Eljas Erkko oli epäpätevä ja ylimielinen. Hän luki väärin turvallisuuden ison kuvan muutoksia ja epäonnistui diplomatiassaan. Kokenut J.K. Paasikivi nimittikin Talvisotaa "Erkon sodaksi". Tämä näkemys saa tukea uusista arkistotiedoista.

Holsti kirjoittaa muistelmissaan olleensa varma, että Erkon nimitys tulisi johtamaan ennemmin tai myöhemmin Moskovan kielteisiin reaktioihin. Lokakuun lopulla 1939 Holsti ehdotti Genevestä lähettämässään raportissa, että Suomen Moskovaan matkustaneet neuvottelijat saisivat sellaiset ohjeet, jotta mahdollinen sodan uhka siirtyisi kevääseen 1940. Samaa mieltä olivat myös neuvottelijat, mutta Erkko tyrmäsi heidät.

Neuvottelut epäonnistuivat ja Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen. Poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti kertoo muistelmissaan, että siinä tilanteessa "Erkko oli neuvoton". Mikäli valtiojohto on neuvoton kriisin puhjetessa, se on väärässä tehtävässä.

Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939.

Historian tutkimisessa ei ole mieltä, ellei sen tarjoamista opetuksista otettaisi opiksi. Natsi-Saksan Holstin vastaisen kampanjan seuraukset saattoivat olla Suomelle kohtalokkaita. Vaikka Talvisota olikin Stalinin rikos Suomen kansaa vastaan, olisi se ehkä voitu välttää taitavammalla diplomatialla.

Tosiasia on se, että Saksa kykeni hajottamaan Suomen valtiojohdon - kuten tänään sanottaisiin - "hybridivaikuttamisella”. Holstin eroon liittyvät uudet arkistotiedot tuovat esille paljon tietoja, jotka ovat avuksi, kun keskustellaan Venäjän tai minkä tahansa suurvallan epäsymmetrisestä sodankäynnistä vuonna 2018, jolloin Euroopan murroksessa on paljon samoja piirteitä, joita maanosassa koettiin 1930-luvulla.

Rudolf Holsti joutui eroamaan hetkellä, jolloin Eurooppa oli ajautumassa toiseen maailmansotaan. IL-ARKISTO