Renny ja Johanna Harlin löysivät kakkoskodin saarelta, jolla Renny on viettänyt kesät vauvasta asti: ”Haaveiden täyttymys”

Mikä noista mahtaa olla Villa Harlin? Kun vene lähestyy Tammion saarta, erottaa sileitä kallioita, punaisia venevajoja ja niiden takana sinne tänne ripoteltuja keltaisia hirsitaloja. Johanna ja Renny Harlinin taloksi paljastuu se, joka on vasta maalattu.

Uusi saumapeltikatto hohtaa, eivätkä sääolot ole kuluttaneet uusia vitivalkoisia vuorilautoja. Pihan perällä rakennetaan parast­aikaa saunaa, ja terassi odottaa kaiteita. 1860-luvulla rakennettu ja 1904 laajennettu hirsitalo on vanhan kalastajatilan päärakennus. Se on kunnostettu niin, että se kestää seuraaville sukupolville ja sisällä on viihtyisää myös silloin, kun ulkona paukkuu pakkanen. Huoneet ovat merellisiä, sillä lähes joka ikkunasta näkyy Suomenlahti. Sisätilojen ja keittiön suunnittelussa on perheen apuna toiminut sisustussuunnittelija Sanna Siik-Keskisarja.

Suvullamme on ollut kesäpaikka saaressa äitini lapsuudesta asti, ja minä olen viettänyt Tammiossa kesäni ensimmäisestä elinvuodesta lähtien. Tammiossa olen oppinut vanhempieni ja rakkaiden, jo edesmenneiden, enojen ja tätien opastuksella kalastamaan ja purjehtimaan, sytyttämään nuotion, veistämään kaarnalaivoja ja tunnistamaan lintuja sekä nauttimaan lukuhetkistä ja omien tarinoiden ja piirrosten luomisesta sateen ropistessa katolla.

Noihin vuosiin kuuluvat myös intiaanileikit autiosaarilla, mustikassa käynti, farkkujen pesu juuriharjalla aaltojen vyöryttämillä kallioilla, illat myrskylyhdyn valossa, aikaiset aamut lokkien kirkuessa, kalakeitto ja savusilakat, postiveneen odotus ja mantereelta tulleesta paketista löytyneet suklaat ja salmiakit. Aidon onnen hetket. Perheen läheisyys ja turva.

Teini-ikäisenä sain oman veneen ja suoritin rannikkolaivuritutkinnon Suomen nuorimpana, 15-vuotiaana, ja aloin kulkea Tammion ja Helsingin väliä vesitse omin avuin.

Kun vähän yli kaksikymppisenä suuntasin maailmalle unelmieni perään, käynnit jäivät lyhyemmiksi, mutta olen käynyt saarella aina kesäisin, vaikka joskus vierailu onkin tapahtunut helikopterilla ja kestänyt vain muutaman tunnin. Olen asunut vuosikymmeniä Hollywoodissa, New Yorkissa, Miamissa ja Kiinassa ja työskennellyt kymmenissä eri maissa, mutta henkinen sydämeni kuuluu Tammioon.

Olen palannut saareen mielessäni, kun paineet ovat kasautuneet harteilleni ja olen kaivannut turvaa ja onnellisuuteni lähteitä. Mitään paikkaa maailmassa en rakasta samalla kiintymyksellä ja aitoudella. En voisi kuvitella elämää perheeni kanssa ilman Tammiota.

Kun tulimme ensi kerran Suomeen parina, Renny esitteli minulle Tammion, ja rakastuin saareen välittömästi. Mieleeni tuli heti lapsuuden lempikirjasarjani, Astrid Lindgrenin Saariston lapset, ja tunsin, että aika pysähtyi. Asumme hyvin todennäköisesti aina ulkomailla, mutta juuret pysyvät Suomessa. Tammiosta on tullut ikään kuin yhteinen turvapaikkamme.

Johannan ensi vierailu saarella oli upea, ja se, että hän aidosti rakastui Tammioon ja sen karuunkin elämäntyyliin, oli minulle viimeinen varmistus siitä, että meidät oli luotu yhteen ja tulisimme luomaan ihanan elämän saarella.

Olemme saaneet kokea Tammion sateessa ja paisteessa, helteillä ja myös tuulen ja sateen piiskatessa kylmästi maisemaa. Olemme kokanneet herkkuja, nauttineet saunan lämmöstä, uineet meressä ja samoilleet metsässä. Olemme myös tehneet veneretkiä saariin, joissa voi maata auringossa ilman rihmankiertämää törmäämättä toisiin ihmisiin.

Kasvavaa perhettämme varten remontoitu kalastajatila on haaveitten täyttymys. Kun päärakennus oli vielä huonokuntoinen, istuimme sisällä villasukat jalassa ja unelmoimme yhteiseen Tammio-päiväkirjaan, kuinka tulisimme korjaamaan kaiken ja tekemään talolle kunniaa. Kunnostustöiden seuraaminen yhdessä on ollut inspiroivaa ja jännittävää.

Aikuisena minulle kävi selväksi, että haluaisin joko rakentaa talon vanhalle huvilatontillemme tai löytää uuden paikan. Unelmani oli sukutila, jonka olisin tuntenut lapsesta saakka. Tammiossa tällaisia tiloja tulee myyntiin korkeintaan kerran sukupolvessa, mutta kuinka ollakaan, tämä paikka ulkorakennuksineen ja metsäpalstoineen tuli myyntiin, kun jatkajia ei enää ollut.

Vielä ainutlaatuisemman paikasta tekee se, että Liisa-äitini paras ystävä asui talossa, kun he olivat pikkutyttöjä, ja olin kuullut talosta monia tarinoita. Kun aloitimme kunnostuksen, sovimme, että emme koske kynnyspuihin. Ne ovat kuluneet syvälle tuhansista askeleista, jotka niille ovat painuneet. Saan uskomattoman onnen tunteen, kun näen Johannan astuvan samoille kynnyksille kuin äitini aikoinaan, puhumattakaan siitä, kun Coco Liisa Maria viime kesänä konttasi samaisten kynnysten yli.

Halusimme kunnioittaa perinteitä ja luoda piha-alueen, joka sulautuu historialliseen ympäristöön. Sisällä vallitsee lämmin ja kotoinen ilmapiiri, mutta huonekalut ja koriste-esineet tulevat hämmästyttämään monet vierailijat, sillä vain mielikuvitus on rajana, kun suunnittelemme yksityiskohtia, eikä mikään pidättele yhdistelemästä vanhaa ja modernia mielemme mukaan. Monet ulkomaanmatkamme antavat oman leimansa tunnelmaan.

Lopputulos on parempi kuin uskalsin toivoa, vaikka yksityiskohdissa riittää edelleen hiomista. Halusimme raikkaan ja silti kodikkaan värimaailman, joka on myös ajaton ja tyylikäs. Keittiö on talon sydän, sillä meille kokkailu on sosiaalinen tapahtuma, johon perheen pienimmätkin voivat osallistua. Kiinteät penkit ikkunan ääressä on erityisen onnistunut ratkaisu. Puuseppämme on todellinen taituri ja jokainen yksityiskohta kuin koru.

Sannan kanssa on ollut todella mutkatonta, vaikka suunnittelu tapahtui suureksi osaksi etänä. Sanna otti toiveemme huomioon ja esitti vastaavasti meille luovia ja toimivia ideoita. Saareen rakentaminenkaan ei ollut ongelma esimerkiksi keittiön toimittaneelle Novartille. Rennyn mielestä lopputulos on niin herkullinen, että sen voisi syödä.

Tammio merkitsee lepoa, rentoutumista ja nautiskelua tehdyn työn hedelmistä. Aamulla nousemme vasta, kun Coco on valmis uuteen päivään. Teemme pienen kävelyn rantaan lokkien huutoja kuuntelemaan ja säätilaa tarkkailemaan. Teemme aamiaista, eikä ole kiirettä pukeutua tai peseytyä ennen kuin kahvit ja aamuherkut on nautittu. Menemme tuntemusten mukaan. Ihastelemme elämän onnellisuutta ja keskinäisen läheisyyden merkitystä. Emme katsele kelloa emmekä televisiota, ja kännykät on unohdettu jonnekin toisten housujen taskuun.

Jos päivä on täynnä paistetta ja inspiraatio iskee, voimme lähteä veneretkelle tai metsään Myyn ja Cocon kanssa. Jos kohdalle sattuu sadepäivä, nautimme ropinasta takkatulen äärellä, leikimme Cocon kanssa, luemme hyviä kirjoja tai uppoudumme yhteen lempiharrastuksistamme eli kokkailuun. Saunaa lämmitämme ihan niin kuin muutkin mökkeilijät ja iltaisin menemme aika aikaisin nukkumaan. Meri-ilma ja täydellinen rentoutuminen saavat mielen ja kehon raukeiksi.

Tammio avaa oven erilaiseen maailmaan kuin missä muuten elämme. Lämpimät graniittikalliot paljaiden varpaiden alla, veden liplatus vasten veneen kylkeä, tuuli petäjien latvoissa ja kesäniityn tuoksu luovat harmonian, jota on vaikea pukea sanoiksi mutta joka valtaa sielun ja kehon heti, kun astut saaren rantaan.

Maailma on alati liikkeessä ja käy läpi muutosta. Tammiossa yksinkertaisista pikkuaskareista tulee elämän sisältö. Villa Harlin edustaa puhtaasti meitä, yhteisiä mieltymyksiämme ja rakkauttamme luontoon, mereen, historian perinteisiin ja tulevaisuuden unelmiimme.